Kesä 2020 on ollut monella tapaa erilainen. En sanoisi outo, mutta erilainen. Alkuvuodesta 2020 korona säikäytti pahemman kerran. Tapahtumia peruttiin, rajoituksia lyötiin päälle, ihmisiä eristettiin koteihin – olisivatko golfkentätkään edes auki tänä kesänä?
Kevät eteni, niin eteni myös virus. Tulevaa kesää osasi kuitenkin jo miettiä hieman positiivisemmin – tulisiko tästä sittenkin hyvä golfkesä? Kentän avaamisen ajankohta lähestyi. Tässä vaiheessa osasin jo odottaa kiireistä kesää, sen verran olin saanut yhteydenottoja vanhoilta pelaajilta, jotka olivat pelanneet viimeksi golfia 10-vuotta sitten, mutta poikkeuksellisen tilanteen vuoksi aikaa löytyisi nyt myös golfille.
Kulunut kesä sen sitten näytti; kiireinen kesä tästä tuli. Uusia pelaajia on tullut 168 ja kenttäennätys lähtömäärässä asetetaan uusiin lukemiin. Tästä todellakin tuli kaikkien aikojen kesä!
Yksi uusista pelaajistamme on alkeiskurssin tänä kesänä suorittanut Jaan-Erik Mörönen. Swingi päätti napata Jaan-Erikin kentältä sivuun ja haastatella, miltä Ruuhikoski näyttää aloittelijan silmin.
Moi Jaan-Erik! Kuinka ja miten löysit lajin nimeltä golf? Mikä sai sinut aloittamaan golfin?
Neljä kesää sitten lähdin kaverin kanssa käymään kentällä ja muutaman toiston jälkeen tajusin, että voisin olla hyvä tässä. Siitä hetken kuluttua kävinkin hakemassa omat mailat. Siellä ne hyvässä varastoöljyssä odotteli vapaa-aikaa, joka mahdollistaisi harrastuksen käyntiin polkaisemisen. Nyt pandemian kevennettyä työtaakkaani sen verran, löytyi sopiva aikaikkuna arjesta, jonka olen kokenut parhaakseni käyttää kavereiden kanssa kentällä.
Onko sinulla jotain palloilutaustaa, jos on näetkö siitä hyötyä?
On jos jonkinlaista. Suurimmaksi eduksi koen pesäpallo- ja salibandyhistorian. Toki tenniksestäkin tuttua rytmiikkaa varmasti löytyy hivenen.
Miten pääsit alkeiskurssin jälkeen golfissa vauhtiin?
Alun haasteiden jälkeen oikein mallikkaasti. On ollut iso etu, kun suuri osa kavereistani pelaa ja sitä kautta olen saanut paljon tietoutta sekä pikku vinkkejä, miten parantaa peliä.
Miltä Ruuhikosken kenttä tuntunut aloittelijan silmin katsottuna?
Mukavan haastavalta. On helppo lähteä muualle pelaamaan, kun on opetellut pelin tarpeeksi vaativalla alustalla. Esimerkiksi maakunnan kentistä osa on tuntunut ihan minigolfradoilta, sen jälkeen kun on pari kuukautta kaivanut kuin kenttälapiolla hiekkaa Ruuhikosken miehen syvyisissä bunkkereissa.
Mikä on golfissa mukavinta?
Ehdottomasti yhteisö. Ja väyläosumat, ne vasta poikaa tekee.
Mikä taas joskus repii hermoja?
Takaysin ylämäki. Joka muuta väittää, on joko väärässä tai huijaa.
Minkälaisia muistoja ensimmäiseltä vuodelta on jäänyt? Onko mieleenpainuvaa tarinaa tai kokemusta?
Sen verran on kyllä tullut koko kesä laikka punaisena painettua viheriöllä, joten tuntuu että kaikki kokemukset, muistot ja tarinat on yhtä samaa jatkumoa toisilleen. Kuitenkin yksi opettavainen tarina tuli mieleen golfkengistä. Kenkäni hajosi tuossa kuukausi takaperin ja marssin oikopäätä hakemaan uusia. Tästä kaksi viikkoa eteenpäin pelini sukelsi niin pahasti, että harkitsin jo mailojen antamista eteenpäin. Palloon ei vaan saanut hyvää osumaa. Automaattinen oletus oli, että vika on miehessä. Sitten yhden surkean kierroksen päätteeksi saunassa pohdiskelin syytä tälle valtavalla pelilliselle notkahdukselle. Aloin käymään kuluneiden viikkojen tapahtumia läpi. Ainoa muutos oli ne jeevanan kengät. Suorilta saunasta sitten kävelin varastoon ja mittasin, uusissa kengissä oli pohja 1,3cm korkeampi kuin edellisissä. En olisi heti uskonut, että peli on niin vaikutusherkkä, näin pienille muuttujille. Kyllä se oli sitten uskottava, kun siitä seuraava kierros matalammilla kengillä taisi olla henkilökohtainen kenttäennätys.
Vinkkejä ja terveisiä tuleville golfareille?
Vinkkejä sen verran, että kärsivällisyyden merkitys korostuu kentällä. Harrastusten pääasiallinen tarkoitus on kuitenkin pitää hauskaa, joten unohtakaa mailan puristaminen. Ja sitten se, jos on haasteita suosittelen kääntymään ammattilaisen puoleen. On helpompi korjata tekniikkaa ennen kuin koittaa muuttaa jo juurtunut.
Loppuun kolme kovaa (valitse jompi kumpi)
Avauslyönti: Varmasti raudalla peliin – Aina täysiä draiverilla?
Aina täysiä draiverilla ja kolmas lyönti sitten teeboksista.
Ravintolasta: Nurmon banaani (eli makkara) – Voileipä kananmunalla
Voileipä bägiin, kaks nurmolaista Mikon kattilasta ja kylkeen kuppi kuumaa.
Ennen kilpailua: Lyönti kuntoon rangella – Säästetään hyvät lyönnit kentälle, suoraan teeboksiin
Ehdottomasti suoraa boksiin.
Teksti: Joni Viinikka
Kuva: Jaan-Erik Mörönen