Ruuhikoskella vuodenvaihteessa aloittaneella uudella kenttämestarilla Jani Hjerpellä alkaa olla ensimmäinen vuosi ns ”pulkassa”. Kentän hoidon taso ja kunto on saanut pelaajiltamme jokseenkin varauksetonta kiitosta tyyliin: ”Parempi kuin koskaan ennen”.
Swingi päättikin lähteä selvittelemään syitä syviä ja kentän kunnolle taustaa epäillen, että kenttämestarin arkistossa on salaisia kansioita, joista Jani Hjerpe on löytänyt huippureseptit kentän kuntoon saattamiseen.
Kirjoittaja tapasikin Janin konehallin toimistolta ilmeisesti tekemässä talveen valmistavia syyshoitotöiden toimenpidelistoja. Mutta eipä mennä vielä tulevaan talveen, vaan tentataan Jania kuluneen kesän asioista.
Mitä ajatuksia uudessa kenttämestarissa herätti kevään tilanne, kun muutamat greenit haisi kuin tunkio ja musta väri maan pinnassa kertoi edessä olevista suurista haasteista?
No, kyllähän se näkymä ja tilanne aluksi kauhistutti, koska kenttä ja olosuhteet oli täysin tuntematon yhdistelmä. Sitä vain piti uskoa, että kyllä näihinkin esiin tulevien vahinkojen korjaamiseen keinot löytyy.
Eipä siinä juuri muutakaan voinut, koska tiedossa oli heinäkuun puolivälissä Ruuhikoskella pelattavat SM-kisat ja niihin liittyvät vaatimukset hyvästä kilpailukentästä. Onhan näitä erilaisia ongelmia golfkentillä aina koettu ja vaikka luonnon lait on joskus kova vastus niin paljon on keinoja joilla taistelusta tulee vähintään tasapäinen ja kun oikein asioihin paneudutaan niin joskus kentänhoitajat pääsee jopa voitolle, kuten Ruuhikoskella tänä kesänä kävi.
Keväällä pelaajat havaitsivat väylillä aika rajunnäköistä toimintaa jonkinlaisen myllytyksen muodossa. Mitä siellä oikein tehtiin?
Teimme väylillä todellakin rajun pystyleikkausoperaation, jossa leikkurin kelalla olevat heiluriterät aukoivat nurmea parin sentin syvyydeltä nostaen samalla kuollutta kuitumassaa pinnan alta pois. Tuo toimenpide ilmastoi juuristoalueen ja juurien katkominen aktivoi samalla tiheämmän juurikasvuston muodostumisen.
Tämä napakka juurimassa mahdollisti sitten kesällä väylien leikkuukorkeuden laskemisen 10-milliin ja tuloksena oli olosuhteet kuin maton päältä lyömiseen.
Mitenkäs tulevat kesän SM-kisat näkyi kentänhoidon toimenpiteissä?
Kyllähän golfliitolta ja kilpailun johtaja Arto Teittiseltä tuli selkeät vaatimukset arvokisan kentän viritykseen. Erityisesti painotettiin, että kisakentällä kuuluu olla selkeät ja tiheät raffit 86 millin korkeuteen leikattuna. (Edellisvuotena Vaasassa luonto hoiti raffit lähes kokonaan pois heinän palamisen takia).
Tästä syystä Ruuhikoskella ei voitu ottaa tuota raffien palamisriskiä, vaan ne kasvatettiin pitemmiksi ja tiheämmiksi kesäkuussa ja leikkuukorkeus alennettiin sitten ennen kisoja ohjepituuteen. No vähän siinä se raffileikkurin rikkoutuminen aiheutti turhankin pitkän kasvuston syntymistä ja ”raffiraivoa” pelaajissa. Lopputulos oli kuitenkin onnistunut ja kilpailun johdon kiittämä.
Mielenkiintoista oli, että kilpailun johto (Teittinen) ei käynyt kentällä kisoja ennen arvioimassa kentän kuntoa, vaan ilmestyi Ruuhikoskella vasta kisoja edeltävänä päivänä. (Taisi siis olla kova luottamus Ruuhikosken kenttähenkilökunnan osaamiseen). (Kirjoittajan huomautus).
Monet pelaajat havaitsivat kesällä kentällä tummia rakeita ja greeneillä tuo ”mössö” ei sotkenut palloja läheskään yhtä pahoin kuin lannoitteet aiempina vuosina. Mitä siellä tehtiin?
Siirryimme tänä vuonna käyttämään orgaanisia golfkentille räätälöityjä lannoitteita. (Siitä nuo värihavainnot). Näistä orgaanisista lannoitteista on nyt 3-vuoden kokemus ja ne selkeästi aktivoi kasvuston hyvinvoinnin kannalta elintärkeää pieneliötoimintaa. Yllättävää on, että paremmista käyttökokemuksista huolimatta lannoitteet ovat hinnaltaan täysin kilpailukykyisiä.
Niin – onkos Jani Hjerpe’ llä ne ”salaiset kansiot” joista löytyy parhaat niksit kentänhoitoon, vai mistä tuota tieto-taitoa jatkuvasti hankitaan?
No ei ne tiedot nyt mitään salaisia ole, vaikka joitain asioita kylläkin ensin tulee kokeiltua ja vasta sitten kun ne on hyväksi havaittu ne jaetaan golfyhteisöjen ammattiveljille- ja siskoille.
Tuossa tiedonsiirrossa ja kokemusten vaihdossa meitä palvelee kätevä kentänhoitajien WhatsApp-ryhmä, jossa voi nopeasti vaihtaa kommentteja ja tietoja kesän tilanteiden mukaan.
Toki kentänhoidossa tapahtuu koko ajan jotain uutta ja siksi sitä tietoa kannattaa lähteä aina tilaisuuden tullen hakemaan maailmalla järjestettävistä alan messuista ja seminaareista. Myös kotimaiset sidosryhmäkumppanit järjestävät vuosittain antoisia seminaaritapahtumia.
Ehkäpä kuitenkin golfin syntyjuurilta Britanniasta tulee käytännön läheisintä tietoa, sillä kosteat ja koleat talvikauden olosuhteet siellä aiheuttaa mm. maan tiivistymiseen ja kasvien terveyteen vaikuttavia samansuuntaisia ongelmia kuin meilläkin.
Mitkäpä olisi Janin kuvitteelliset ”kummiväylät” Ruuhikoskella ja miksi ja mitä ovat kentän kasvisuosikit ja inhokkisi?
Kyllä se on pakko sanoa, että 13-väylä on se ykkönen sen upean maisemanäkymän takia. Jotenkin minua kiehtoo sen lisäksi väylä 11 sen massiivisuuden johdosta.
Viheriöillä tietysti haluaisin rönsyröllin kukoistavan. Se muodostaa ihanteellisen tiheän ja nopean puttauspinnan. Piharatamoa en kyllä katsele varsinkaan viheriöillä hyvällä. Onneksi taistelu sitä vastaan alkaa olla jo voitettu. Väylillä yleistäen voi sanoa, että nadat ovat hyviä ja sopeutuvat mainiosti kuiviinkin olosuhteisiin. Valkoapila näyttää myös pärjäävän liiankin hyvin raffeissa – siitä ja voikukasta en juuri välitä ja uskon pelaajien olevan asiasta samaa mieltä. No voikukasta taisi olla aika vähän havaintoja tänä kesänä ja valkoapilankin esiintymistä saatiin melko paljon rajattua.
Tässäpä siis hiukan taustaa Jani Hjerpen ja kenttähenkilökunnan meille loihtimista loistavista pelaamisen olosuhteista, joista voidaan näin syksyllä todeta, että klubimiljöön ja Miia Vaijan ympäristönhoidon myötä on myös vieraspelaajille onnistuttu tarjoamaan hienoja golfelämyksiä. Noita kokemuksia kuvannee parhaiten erään vieraspelaajan ytimekäs toteamus: ”Suomen paras golfkokonaisuus”. Eiköhän se ole siinä.
Pidetään huoli, että Ruuhikoskelle on mukava tulla ensi kesänäkin. (Tekstit ja kuvat Tapio Räsänen)
Tässä kolme ”syyllistä” tiheisiin ja loistokuntoisiin peliväyliimme: Pystyleikkuri, pystyleikkuri-leikkuujätteen imukeräilyvaunu ja Jani.
